Red Arrows:in valmistelujen kuvaamisesta

Pääsin perjantaina 9.6.2017 Kaivarin lentonäytökseen liittyen kuvaamaan Red Arrowsien valmisteluja Helsinki-Vantaalla. Olin ainoa valokuvaaja paikalla perjantaina. Joten pääsin kuvaamaan melko ainutlaatuista tapahtumaa. Harvoin on mahdollista päästä kuvaamaan valmisteluja niin lähelle kuin pääsin. Kuten olen todennut on ihan sama ovat kuvat hyviä vai ei, ainutlaatuisia ne ovat joka tapauksessa. No vitsi vitsinä, kun saa ainutlaatuisen tilaisuuden on hyvä myös pyrkiä samaan erinomaista jälkeä. Blogauksen lopussa on poimittu slideshowhon muutamia kuvia perjantailta siitä Red Arrowsien valmistelusta.

Kaikki kuvat otin Olympus Digiltal M.Zuiko ED 40-150mm 1:2.8 PRO -objektiivilla. Kamerana oli Olympus EM1 OM-D MKII. Valitsin tuon objektiivin oikeastaan kahdesta syystä. En ole aiemmin kuvannut lentokoneiden valmistelua, joten ihan varma en kaikista käänteistä ollut. Zoom antoi mahdollisuuden rajata kuvaa tiukemmin nopeasti, jos tilanne sen vaati. Hiukan pitempi zoom taas sen vuoksi, että vaikka mahdollisuus olisi ollut mennä aivan viereen katsoin kuitenkin paremmaksi antaa työrauhan mekaanikoille. En kokenut, että laajis-zoomin työntäminen nokan viereen on asiallista, kun mekaanikko keskittyy turvallisuuden kannalta melko tärkeään asiaan eli koneen huoltoon ja tarkastamiseen ennen taitolentoesitystä.

Perjantainen kuvaus oli yksi mielenkiintoisimmasta kuvauksista koko lähes 30 vuotta kestäneen kuvaus uran aikana. Hienointa on se innostuksen tunne, jonka kuvatessa kokee.

Muuten kuvasin näytöksen aikana Ilmailumuseolla lentäjien touhuja. Siellä oli näytöksen toimisto. Kuvaan tarttui useita kättelyitä, lehdistötilaisuuksia ym. eli sitä peruskuvaa, jota tilaisuuksissa tulee kuvattua. Monet niistä kuvista ei ole niitä jotka jäävät historiaan valokuvauksellisten ansioiden vuoksi vaan siinä olevien kättelevien henkilöiden vuoksi. Valokuvalla on monta tarkoitusta ja kaikki valokuvat eivät ole näyttökuvia vaan osa on käyttökuvia. En suinkaan tarkoita, että käyttökuvan kuvaamisessa ei tarvitsisi olla huolellinen, luonnollisesti ne tehdään ihan samalla tavalla mahdollisimman ammattitaitoisesti kuin näyttökuvakin. Pitkässä juoksussa niiden kriteerit ovat hiukan erilaiset. Lehdistötilaisuuksissakin kuvasin lähinnä sitä lehdistöä, tilanne kuvia haastatteluista ja muita tilanteita. Toimeksiantaja oli Ilmailumuseo ja sen tyyppiset kuvat ovat heille tärkeitä. Ne kuvat kertovat tarinaa siitä mitä kaikkea lentonäytös piti sisällään. Toisin sanoen ne ovat niitä behind the scene -valokuvia.

Itse en kuvannut lentonäytöstä olleenkaan. Ei se olisi aivan kauheasti kiinnostanutkaan, koska lentävän lentokoneen kuvaamisessa ei ole minusta juuri mitään mielenkiintoista. Niitä kuvia on maailma pullollaan. En tarkoita, etteikö se olisi haastavaa. Kyllä se vaatii taitoa ja osaamista saada pitkällä objektiivilla taivaalla lentävä kone etsimeen. Turhan vähän näkyi lentonäytöksestä kuvia joissa kuva kertoo myös kuvauspaikasta. Lentonäytökset lähellä kaupungin keskustaa ovat harvinaisia. Yleensä ne pidetään lentokentillä ja siellä harvoin miljöö tuo mitään kiinnostavaa mukaan kuvaan. Kaivopuisto olisi sellaisen viitekehyksen tarjonnut. Harmittavan harva siihen mahdollisuuteen tarttui.