Uusi kamera! Olympus M-1

Comment

Uusi kamera! Olympus M-1

Matti Sulannon kanssa päätimme tämän kesän aikana toteuttaa Valoaalloilla filmikuvaushaasteen. Ihan ensimmäiseksi piti hankkia filmirunko. Minulle itsestään selvä valinta oli Olympus. Muutaman kerran kesän aikana katselin Kameratorin valikoimaa ja ihan sopivaa ei löytynyt. Viime perjantaina kuitenkin tärppäsi. Kameratorissa oli myynnissä Olympus M-1. Kyseinen malli on ensimmäinen OM-sarjan kamera. Toisin sanoen OM-sarja oli alkuperin nimeltään M. Olympus joutui muuttamaan uuden kameran nimeä, koska Leica oli käyttänyt M-kirjainta omissa tuotteissaan.

Vaikka Olympus M-1 ei varsinaisesti mikään harvinaisuus ole, ei se kuitenkaan ole kovin yleinen. M-1 esiteltiin kesällä -72 ja sitä valmistettiin vain noin reilun puoli vuotta. Viimeiset M-1:set tehtiin tammikuussa -73. Siitä eteenpäin malli oli siis OM. Oma M-1:seni on valmistettu juurikin tammikuussa 1973 eli se on viimeisimpiä M-1:siä joita valmistettiin. Yoshihisa:n mukaan M-1:stä olisi valmistettu vain 5000 kappaletta, mutta oikea valmistusmäärä on kuitenkin yli 50.000.  

OIympus M-1:sen suunnitteli legendaarinen Maitani Yoshihisa eli M-kirjain juontaa juurensa siis suunnittelijan etunimeen. Maitanin innostus Leicaan saattoi myös vaikuttaa nimeämiseen. Uusi OM-sarjan nimi tulee siis yhdistelmästä Olympus Maitani. Tuo sama OM-yhdistelmä on edelleen käytössä.

M-1 oli ilmestyessään markkinoiden pienin ja kevein järkkäri. Yoshihisa:n tavoittena oli: “miniaturize the camera size but never the size of its button for easy handling“. (lainaus). Yoshihisa ei hyväksynyt ajatusta, että iso ja painava kamera oli sama kuin laatu. Filosofia joka on edelleen Olympuksella vahvasti läsnä.   

M-sarjassa oli myös kohtalainen määrä objektiiveja, yhteensä 9. Laajin oli 28mm ja pisin tele 200m. Valikoimassa oli myös yksi zoom 75-150mm f4. Kameraan sai myös 250 kuvan filmiperän. M-1:sessä on myös vaihdettava tähyslasi. Omassani on mikroprisma-tähyslasi. Objektiivina minulla on 50mm f1.8 M-system.

Linkkejä sivustoille, jotka olivat tämän blogauksen lähteinä:
http://olympus.dementix.org/M-1/
http://www.arransalerno.com/olympus-m-1/


Niin ja siitä filmikuvaushaasteesta seuraavassa blogauksessa.

Olympus M-1 ja F.Zuiko 50mm f1.8 Auto-S M-system

Olympus M-1 ja F.Zuiko 50mm f1.8 Auto-S M-system

 

Blogaaja on Olympus Visionary ja katsoo peiliin vain jos se on M-1:sen sisällä. 

Comment

Valokuva kuvanveistäjän inspiraationa.

Comment

Valokuva kuvanveistäjän inspiraationa.

San Diegon sataman kupeessa USS Midwayn lentotukialusmuseon vieressä on mielenkiintoinen patsas. Se on "replika" valokuvasta, jossa merimies suutelee tuntematonta sairaanhoitajaa Manhattanilla Times Squarella sodan päättymisen juhlinnassa. Patsas tuo mieleen Alfred Eisenstaedt:n valokuvan V-J day in Times Square. Ihmettelin paikan päällä miksei patsaan yhteydessä ole mainintaa tuosta Eisenstaedt:in valokuvasta. Yhteys on ilmeinen, kuten kuvasta näkyy.

Kaivellessani tietoja kyseisestä Unconditional Surrender -patsaasta selvisi, että sen mallina ja innoituksena ei ollutkaan Eisenstaedt:in valokuva, vaan samasta tilanteesta otettu toinen valokuva. USA:n laivaston valokuvaaja Victor Jorgensen otti myös kuvan samasta parista samaan aikaan. On aika ilmeistä miksi patsaan tehnyt taiteilija Seward Johnson sanoo pohjana olevan juuri Jorgensenin valokuva. Se on otettu virkatehtävissä ja sen kuvan käyttö on vapaampaa kuin Eisenstaeditin kuvan. USA:ssa julkisen sektorin maksamat kuvat ovat vapaita käytettäväksi. Vaikka kyseistä kuvaa ei ole suoranaisesti käytettykkään, on tekijänoikeuden kannalta turvallisempaa sanoa mallina olleen vapaasti käytettävä valokuva kuin tekijänoikeuden alainen. Syy miksi patsaan innoittamaa valokuvaa ei mainittu selvisi.

_5004714.jpg

 

Kävin edellisen kerran San Diegossa syksyllä 2012. Ihmettelin suuresti etten silloin kyseistä patsasta huomannut. Etenkin kun paikalliset sanoivat sen olleen siinä jo pitkään. Taustoja kaivellessa selvisikin, että patsas on alunperin ollut esillä Sarasotassa 2005 ja siirretty San Diegoon vuonna 2007. Patsas siirrettiin taas Sarasotaan 2009 ja takaisin San Diegoon 2013. Toisin sanoen se ei ollut siinä syksyllä 2012. Sekin mysteeri selvisi. Patsas on saanut ristiriitaista vastaanottoa. Osan mielestä se on yli-suuri kitsch:inen matkamuisto. Vaikuttava se minusta ainakin oli ja pidin siitä, että kuuluisa ikoninen valokuva on ollut innoittajana. En usko taiteilijan väitettä, että mallina olisi ollut jokin muu kuin Eisenstaedtin valokuva.

Patsas nähtynä USS Midway:ltä. Taustalla USA:n Tyynenmeren laivaston tukikohta. 

Patsas nähtynä USS Midway:ltä. Taustalla USA:n Tyynenmeren laivaston tukikohta. 



         

Comment

Loupedeck tosi testissä

Comment

Loupedeck tosi testissä

Uusi Loupedeck-ohjaimeni pääsi tänään heti tositoimiin kun käsittelin sitä käyttäen SuomiAreenalla ottamani kuvat Lightroomissa.

Yllättävän nopeasti Loupedeckin kanssa tulin sinuiksi. Asiaa helpotti se, ettei tapahtuma kuvissa ole kovinkaan paljon säätämistä. Suurimmat säädöt ovat lähinnä sävyjen säätöä. Ne menevät todella nopeasti Loupedeckin säätimillä. Ne ovat hyvin tarkat ja pienikin säätö on paljon nopeampaa kuin esim. hiirellä. Usein on joutunut kirjoittamaan näppiksellä numerot säädön kohdalle. Loupedeckin säätimet ovat niin tarkkoja, ettei numero näppikselle tarvitse mennä.

Kuvien valintaan olen käyttänyt värikoodeja. Merkkaan asiakkaalle menevät kuvat punaisella. Se käy kätevästi perinteisellä näppikselläkin, numeronäppäin 6 on merkannut värin ja nuoli näppäimellä on päässyt seuraavaan kuvaan. Samalla tavalla se menee Loupedekilläkin. Valintaan on oma näppäin ja vasemmassa alareunassa ovat nuolinäppäimet.

Develop-modeen pääsee kätevästi C2-painikkeella. Haluan luonnollisesti, että vain valitut kuvat näkyvät ja siihen tarvitaan vielä hiirtä, trackpadia tai kynää. Siitä eteenpäin sitten valittujen kuvien säätö on varsin kätevää ja nopeaa.

Kuvan suoristaminen onnistuu isolla säätönapilla. Se on merkittävästi kätevämpi ja nopeampi kuin tähän asti. Itselläni on apaha tapa kuvat hiukan vinoon eli se säätönuppi on ahkerassa käytössä. Croppaustyökalun saa päälle painamalla samaa isoa säätöruuvia. Croppaamisen joutuu sitten tekemään kuten ennen. Sen hyväksyminen taas onnistuu painamalla isoa säätöruuvia.

Usein kuvatessa paljon kuvia tapahtumissa tulee välillä samasta kohteesta useita kuvia. Aiemmin säädin ensimmäisen kuvan kohdalleen ja sync-toiminnolla kopion säädöt muihin kuviin. Loupedeckistä löytyy Copy ja Paste -nappulat, joilla säädöt on nopea ja helppo kopioida toiseen kuvaan. Tarvittaessa hienosäätö onnistuu varsin näppärästi.

Kaikkien kuvien käsittely meni vähintäänkin yhtä nopeasti kuin aiemminkin. Se on ihan hyvin, kun ottaa huomioon että käytin Loupedeckiä ensimmäisen kerran. Etenkin isoissa kuvamäärissä Loupedeck näyttää nopeuttavan työnkulkua. Yksittäisten kuvien osalta nopeus tuskin on tuskin se tärkein asia. Samaten jos on tarkoitus käyttää välillä myös Photoshoppia eli Edit in Photoshop komentoa. Sitä ei suoraan Loupedeckistä löyty, vaan se pitää tehdä perinteisesti hiiren oikeaa näippäintä painamalla tai valikosta valitsemalla. Edit in Photoshop -painike ei olisi ollenkaan turha lisä.

Kunkin säädön nollaus käy kätevästi painamalla säätöruuvia. 

Näytön koko tavallaan kasvaa, kun Loupedeckiä käyttäessä voi työkalut laittaa piiloon. Myös Full Screen modessa kuvaa voi säätää. Silloin tosin highlight ja shadow varoitusvärit eivät näy.

Kaiken kaikkiaan erittäin myönteinen kokemus tähän asti. Itselle se ainakin näyttää sopivan kivasti työnkulkuun. Toivottavasti näitä pääsee jossain ihan oikeasti kokeilemaan, koska ilman kokeilua on aika vaikea sanoa miten se kullekin istuu.

Mutta nyt on aika pistää Loupedeck hetkeksi lepäämään, sunnuntaina on lähtö kaupunkilomalla Kaliforniaan lähes kahdeksi viikoksi. Kamerat ovat luonnollisesti mukana ja tunnelmia sieltä sitten ensi viikolla.

Käy lukemassa myös Ensi tunnelmani Loupdeckistä.       

  

Comment

Ensi tuntumat Loupedeckiin.

Comment

Ensi tuntumat Loupedeckiin.

Loupedeck on Suomessa suunniteltu ja valmistettu konsoli/ohjain, jolla ohjataan Lightroomin kuvansäätötoimintoja. Alla olevasta kuvasta selviää nopeasti mistä karkeasti ottaen on kysymys. 

Loupedeck.

Loupedeck.

Lightroomin lähes jokaiselle toiminnolle on tehty säätöruuvi tai painike. Törmäsin tähän viime vuoden marraskuussa, kun Loupedeck oli hakemassa rahoitusta joukkorahoitusalusta Indiegogosta. Ihastuin heti ajatukseen, että Lightroomille on oma "näppis" ja ennakkotilasin sen. Maksoin siitä 249€ postikuluineen eli ihan halpa tuo ei ollut. Halvimmallaan nopeimmat saivat sen 149€. Normaalihinta eli kaupasta ostettuna se näyttää olevan esim. Topshotissa olevan 349€.

Omani sain haettua eilen Postista. Loupedeck on varsin hyvin muotoiltu ja tuntuma on hyvä. Paketti myös erittäin tyylikäs, kuten pitääkin. Olemme tottuneet siihen, että laadukas tuote vaatii myös tyylikkään ja laadukkaan pakkauksen. Konsolin mukana tuli myös suojapussi. Se ei ehkä ihan pääse samalle designin tasolle kuin itse konsoli. Mukana ollut suojapussi on harmaata huopaa. En tiedä onko tuo pussi myös mukana, jos Loupedeckin ostaa nyt kaupasta.
 

Mukana tullut suojapussi.

Mukana tullut suojapussi.

Aamukahvia juodessa asensin Loupedeckin läppärille. Asennus oli varsin helppoa ja nopeaa. Ainoa toimenpide on hakea Loupedeck softa heidän verkkosivuiltaan ja asentaa se. Mäkissä asentaminen oli helppoa, kuten Mäkeissä noin yleensäkin. Ohjelman asentamisen jälkeen USB:llä Loupedeck kiinni koneeseen. Softa aukeaa ja painamalla ruudussa näkyvää Start-paniketta avautuu Lightroom ja Loupedeck on käytössä heti. Virran Loupdeck saa USB:n kautta.

Pikainen kokeilu muutamalla kuvalla läppärillä antoi lupauksia. Säätimissä on hyvä tuntuma. Ne reagoivat hyvin säätämiseen. Tarkoituksena on tänään vielä valita, käsitellä ja laittaa viime viikon SuomiAreenalla kuvatut kuvat asiakkaalle eteenpäin. Ajattelin aloittaa sen Loupdeckiä käyttämällä. Minusta parasta tapa ottaa uusi väline käyttöön on hyppätä syvään päähän ja kokeilla. Tapa ei välttämättä ole hyvä silloin, jos se tehdään tilanteessa jossa asiakas on läsnä eli kuvaustilanteessa. Kuvia käsitellessä voin siirtyä vanhaan käytäntöön, jos Loupedeck tuntuu hankalalta näin alkuun.

Kuvakaappaus Loupedeck-softasta.

Kuvakaappaus Loupedeck-softasta.

Yksi iso kysymysmerkki on miten Loupedeck taipuu, jos Lightroom muuttuu tai saa paljon uusia toimintoja. Toinen kysymys on keskusteluissa esiin, miksi? Korjaako Loupedeck jonkun ongelman, minusta ei korjaa. Koska ongelmaa Lightroomin käyttöliittymässä ei minusta ole. Lightroomin ongelmat ovat ihan muualla. Käytössä sitten selviää nopeuttaako se Lightroomilla kuvien käsittelyä vai ei. Palataanpa tuohon ensimmäiseen asiaan. Loupedeckissä ei esimerkiksi ole omaa säätöruuvia Dehaze-toiminolle. Onneksi Loupedeckissä on kustomoitavia säätöruuveja. Tosin esim. Dehazen saa kustomoitua ainoastaan C1-säätöruuviin. Muut kustomoitavat säätimet ovat painonapit P1-P8 ja ne on varattu preseteille. Itse aika vähän käytän presettejä eli nuo P1-P8 painikkeet ovat minun kannalta hiukan turhia. P1-P8 säätöruuvit ovat HSL-säätöjä varten. C1-säätoruuviin on mahdollista laittaa toiminnoksi Vinjetin (oletuksena), Dehazen, kohinan poiston ja terävöityksen. Painamalla Fn-nappia saa kustomoitaviin vielä toisen asetuksen. Itse laitoin C1-nappiin Dehaze-toiminnon, koska käytän sitä enemmän kuin noita muita säätöjä. P1-P8 painikkeiden kustomointi voisi olla laajempi. Myös säätörullat P1-P8 voisivat olla kustomoitavia. Toivottavasti Loupedeckiin tulee softapäivitys, jolla nuo mainitut painikkeet ja rullat tulevat paremmin kustomoitaviksi. Kuten totesin ne ovat minulle aika turhia.

Konsolissa on kaksi painiketta zoom-toiminnolle, miksi ihmeessä? Olisikos siitä toisesta saanut kustomoitavan napin? Loupedeckistä näyttäisi puuttuvan kokonaan säädöt tone-curvesille. En ainakaan keksinyt miten tone-curvesia voisi Loupedeckillä säätää. Jos se tosiaan puuttuu, on se aika iso miinus. Pitänee tutustua vielä tarkemmin, että onko tosiaan näin.  

Tämä ensi tuntuma perustuu ensimmäisiin aamukahvin lomassa tehtyihin havaintoihin eli tämän perusteella ei vielä kannata tehdä turhan pitkälle meneviä johtopäätöksiä mihinkään suuntaan. Työnkulkuun vaikuttavien laitteiden kanssa menee aina hiukan totutellessa ja Loupedeckin hyödyt selviät vasta kunnon käyttämisen jälkeen. Lupaavalta se kyllä vaikuttaa. 

Koitan ehtiä palata asiaan blogauksen muodossa vielä tänään illalla kunhan olen käyttänyt Loupedeckiä ihan oikeassa ympäristössä pöytäkoneellani ihan oikeiden keikalla otettujen kuvien kanssa.

Käy lukemassa miten Loupedeck pärjäsi tosi testissä.

Blogaaja on Olympus Visionary ja katsoo peiliin vain eteisessä.               
 

Comment

Tykkäämättömyys ahdistaa.

2 Comments

Tykkäämättömyys ahdistaa.

Canon ja markkinatutkimusyhtiö YouGov on tutkinut miten kuvien tykkäämättömyys vaikuttaa kuvan postaajaan. Tulos ei ole mitenkään yllättävä, tykkäämättömyys stressaa.

Infografiikka: Canon.

Infografiikka: Canon.

Hirvittävän isoja eroja ei näyttäisi pohjoismaiden välillä olevan. Norjassa ja Ruotsissa huomio kiinnittyy suhteelliseen isoon eroon ikäryhmien välillä. Etenkin Norjassa ero näyttää olevan varsin suuri.
   

Infografiikka: Canon.

Infografiikka: Canon.

Yllä olevasta kuvasta selviää millaisista kuvista tykätään eniten. Ei mitenkään yllättävää, että hauskoista kuvista tykätään eniten. 36% piti sitä ensi sijaisena. Hymyilemään saavasta kuvasta luonnollisesti tykätään. Toinen kysymys on sitten se mitä pidetään hauskana. Se voi vaihdella aika paljon, toiselle hauska kuva on sellainen jossa tehdään jostain pilkkaa, toisella taas sellainen kuva ei ole ollenkaan hauska. Nice looking on tässä tutkimuksessa tulkittu teknisesti hyväksi ja taitavasti otetuksi kuvaksi. 29% piti tätä tärkeimpänä. Itselle tuli tästä "nice looking" ensimmäisenä mieleen kuva kauniista ihmisestä. Ne yleensä saavat tykkäyksiä varsin paljon, riippumatta siitä onko valokuva hyvä vai huono noin muuten. Kiinnostavin noista kolmesta on tuo tarinankerronnallliset kuvat. Sitä piti tutkimuksessa tärkeänä tykkämisen motiivina 32%. Tarinankerronta ja sen merkitys on yksi tämän hetken trendeistä. Merkitykset ja tarinat tuovat eri asioihin ja ihmisiin mielenkiintoa. Hyvä tarina saa tykkäyksiä. Itsekin pidän uvista, jotka kertovat tarinoita ja herättävät kysymyksiä. 

Vähiten tykätyt teemat olivat taide/musiikki, arkkitehtuuri ja urheilu. Eniten tykättyjä teemoja ei mainittu, mutta valistunut arvaukseni on, että kuvat kissoista ovat aika korkealla. Mielenkiintoista ettei musiikki teema ole suosittu. Voisi kuvitella, että kuvat konserteista ym. ovat suosittuja. Toisaalta ihan varmasti tästä ei aukea mitä musiikki kuvilla tässä yhteydessä tarkoitetaan.   

   

Infografiikka: Canon. Suomi ja Tanska vaihtaneet prosentteja, Tanska 35% ja Suomi 55%

Infografiikka: Canon. Suomi ja Tanska vaihtaneet prosentteja, Tanska 35% ja Suomi 55%

Yllä olevan graafin tiedot poikkevat Tanskan ja Suomen osalta tiedotteen tekstiin verrattuna. Ilmeisesti jommassa kummassa on tiedot vaihtuneet päittäin. Tyytyväisyys omiin kuviin ollessa vain 35% on kuvissa parantamisen varaa melkoisesti. Olisi todella mielenkiintoista tietää mistä noin suuri ero tyytymättömyyteen omiin kuviin tulee. Kahdessa maassa tyytyväisyys on kuitenkin yli 50% ja yhdessä maassa sitten vain 35%. Tätä on tietysti paha arvioida tuon tekstin ja infograaffin välillä olevan ristiriidan vuoksi. palaan tähän kunhan saan jonkun kiinni Canonilta. Nyt sieltä puskee lomavastaajaa. 

Edit: Sain oikeat tiedot ja kuten arvelinkin tiedotteen teksti oli oikein ja infografiikka väärin. Lomalta vastattiin, kiitos ja kumarrus.
Suomalaisista 55% pitää kuviaan hyvinä. Ihan mielenkiintoinen tieto.   

 

Infografiikka: Canon.

Infografiikka: Canon.

Infograafin lopussa oli sitten ohjeita miten niitä hyviä kuvia otetaan. Monet somekuvat ovat hetken tilanteita ja eivät suunniteltuja sen varsinaisessa merkityksessä. Kuten tuossa sanotaan jokin idea on hyvä lähtökohta, koska se luo mahdollisuuden parempaan ideaa. Se parempi idea voi kehittyä alkuperäisestä ideasta. Ohjeissa myös kehotetaan ottamaan paljon kuvia. Toisaalta kyllä, ohje on ihan ok, mutta määrä harvoin korvaa laadun. Tottakai osumatarkkuus paranee ja hyvän kuvan todennäköisyys nousee, jos ottaa paljon kuvia. Paljon ja usein kuvaamalla myös oppii koko ajan. Valokuvaaminen vaatii tekemistä, jotta taito pysyy yllä. 

"Think of the audience" eli ajattele katsojaa on tärkeä asia. Liian usein näkee kuvia, jotka ovat kuvan ottaneelle tärkeitä ja hyviä, mutta kuvan sanoma tai fiilis ei välity katsojalle. Tärkeää on ymmärtää välittääkö kuva sen ottamishetkellä olleen tunnelman myös muille. Jos tunnelma ei välity, tuskin kuvasta tykätään kovin paljon. Tarina voi jäädä vajaaksi.

"Leave the mobile" on ihan hyvä ohje siinä vaiheessa, kun kuvaustaidot kehittyvät. Vaikka kuvien siirtäminen kamerasta kännykkään on helpottunut uusimpien kameroiden myötä, niin valitettavasti on helpompaa kuvata kännykällä ja jakaa kuva sieltä suoraan someen.


(Tutkimus on tehty huhtikuussa 2017 ja siihen osallistui 1025 16-40-vuotiasta kaikista neljästä pohjoismaasta.)

Kirjoittaja on Olympus European Visionary ja ei juuri katso peiliin.     

2 Comments

Comment

Mieti ensin ja julkaise vasta sitten

Tämän viikon Valoaalloilla podcastissa pohdimme Matin kanssa onko luovista aloista valokuva se jossa on matalin julkaisukynnys?

Muina aiheina Nikonin ja Gitzon 100-vuotisjuhlamallien hinnat, Microsoftin Surface -tietokoneet. Surface Studion osalta haastattelin Corelliasta Juha Laamasta. Hän oli päässyt ensimmäisten joukossa testaamaan uutuutta. Jos et ole vielä tilannut Valoaalloilla podcastin syötettä esim. iTunesista tai Stitcheristä (Androids ja iPhone) niin paas pistään tilaten!

 

Linkkejä podcastissa mainittuihin tuotteisiin ja henkilöihin:

 

Gitzo: www.dpreview.com/news/1349767949/…-edition-tripods
Nikon: www.nikon.com/100th/d5

Surface: www.microsoft.com/fi-fi/store/d/su…surface%20studio

Juha Laamanen: www.corellia.fi
Äni Jaatinen: www.anij.fi

Comment

Red Arrows:in valmistelujen kuvaamisesta

Comment

Red Arrows:in valmistelujen kuvaamisesta

Pääsin perjantaina 9.6.2017 Kaivarin lentonäytökseen liittyen kuvaamaan Red Arrowsien valmisteluja Helsinki-Vantaalla. Olin ainoa valokuvaaja paikalla perjantaina. Joten pääsin kuvaamaan melko ainutlaatuista tapahtumaa. Harvoin on mahdollista päästä kuvaamaan valmisteluja niin lähelle kuin pääsin. Kuten olen todennut on ihan sama ovat kuvat hyviä vai ei, ainutlaatuisia ne ovat joka tapauksessa. No vitsi vitsinä, kun saa ainutlaatuisen tilaisuuden on hyvä myös pyrkiä samaan erinomaista jälkeä. Blogauksen lopussa on poimittu slideshowhon muutamia kuvia perjantailta siitä Red Arrowsien valmistelusta.

Kaikki kuvat otin Olympus Digiltal M.Zuiko ED 40-150mm 1:2.8 PRO -objektiivilla. Kamerana oli Olympus EM1 OM-D MKII. Valitsin tuon objektiivin oikeastaan kahdesta syystä. En ole aiemmin kuvannut lentokoneiden valmistelua, joten ihan varma en kaikista käänteistä ollut. Zoom antoi mahdollisuuden rajata kuvaa tiukemmin nopeasti, jos tilanne sen vaati. Hiukan pitempi zoom taas sen vuoksi, että vaikka mahdollisuus olisi ollut mennä aivan viereen katsoin kuitenkin paremmaksi antaa työrauhan mekaanikoille. En kokenut, että laajis-zoomin työntäminen nokan viereen on asiallista, kun mekaanikko keskittyy turvallisuuden kannalta melko tärkeään asiaan eli koneen huoltoon ja tarkastamiseen ennen taitolentoesitystä.

Perjantainen kuvaus oli yksi mielenkiintoisimmasta kuvauksista koko lähes 30 vuotta kestäneen kuvaus uran aikana. Hienointa on se innostuksen tunne, jonka kuvatessa kokee.

Muuten kuvasin näytöksen aikana Ilmailumuseolla lentäjien touhuja. Siellä oli näytöksen toimisto. Kuvaan tarttui useita kättelyitä, lehdistötilaisuuksia ym. eli sitä peruskuvaa, jota tilaisuuksissa tulee kuvattua. Monet niistä kuvista ei ole niitä jotka jäävät historiaan valokuvauksellisten ansioiden vuoksi vaan siinä olevien kättelevien henkilöiden vuoksi. Valokuvalla on monta tarkoitusta ja kaikki valokuvat eivät ole näyttökuvia vaan osa on käyttökuvia. En suinkaan tarkoita, että käyttökuvan kuvaamisessa ei tarvitsisi olla huolellinen, luonnollisesti ne tehdään ihan samalla tavalla mahdollisimman ammattitaitoisesti kuin näyttökuvakin. Pitkässä juoksussa niiden kriteerit ovat hiukan erilaiset. Lehdistötilaisuuksissakin kuvasin lähinnä sitä lehdistöä, tilanne kuvia haastatteluista ja muita tilanteita. Toimeksiantaja oli Ilmailumuseo ja sen tyyppiset kuvat ovat heille tärkeitä. Ne kuvat kertovat tarinaa siitä mitä kaikkea lentonäytös piti sisällään. Toisin sanoen ne ovat niitä behind the scene -valokuvia.

Itse en kuvannut lentonäytöstä olleenkaan. Ei se olisi aivan kauheasti kiinnostanutkaan, koska lentävän lentokoneen kuvaamisessa ei ole minusta juuri mitään mielenkiintoista. Niitä kuvia on maailma pullollaan. En tarkoita, etteikö se olisi haastavaa. Kyllä se vaatii taitoa ja osaamista saada pitkällä objektiivilla taivaalla lentävä kone etsimeen. Turhan vähän näkyi lentonäytöksestä kuvia joissa kuva kertoo myös kuvauspaikasta. Lentonäytökset lähellä kaupungin keskustaa ovat harvinaisia. Yleensä ne pidetään lentokentillä ja siellä harvoin miljöö tuo mitään kiinnostavaa mukaan kuvaan. Kaivopuisto olisi sellaisen viitekehyksen tarjonnut. Harmittavan harva siihen mahdollisuuteen tarttui.
    

Comment

Haastaako Surface Applen koneet?

Comment

Haastaako Surface Applen koneet?

Eilen 13.6. oli Microsoftin tilaisuus, jossa esiteltiin Microsoftin Surface-tietokoneita. Esillä oli koko mallisto. Kiinnostavimpana toki Surface Studio. Kyseessä on iso pöytäkone, jossa on kosketusnäyttö sekä ns. kiekko. Kiekko mahdollistaa uudenlaisen tavan hiiren sijaan ohjata ohjelmia. Sitä on vaikea selittää miten se toimii, joten kannattaa katsoa linkitetty video.

Kosketusnäyttö ja kiekko mahdollistaa uudenlaisen tavan käsitellä kuvia. Toistaiseksi Adoben ohjelmat tukevat huonosti kiekkoa, mutta lupauksia antava se on. Mielenkiinnolla odotan miten tuo yhteensopivuus kehittyy.

Uusimpia Macbook Pro -koneita on kritisoitu mm. puuttuvien liitäntöjen vuoksi. Uusimman Macbook Pron näppäimistö on myös saanut osansa kritiikistä. Itse en osaa tuohon sanoa mitään, koska en ole uusimpia Mac-koneita testannut. Aiemminhan on jo puhuttu miten videoeditoijat ovat osittain siirtyneet windows-koneisiin. Siirtymisen syynä on ollut windows-koneiden parempi tuki näytönohjeimen käytölle Adoben Premiere Prolla videoiden renderöinnissä. Erityisesti ongelma kait on ollut iMaceissä. Ymmärttäkseni edelleenkään ei voi käyttää iMacissä käyttää Mercury Playback enginea näytönohjainta hyödyntäen. Videota renderöidessä ero nopeudessa on merkittävä.

 

Visual Artist ja Graphic Designer Äni Jaatinen livepiirsi tilaisuutta Surface Studiolla. Änin töitä löytyy osoitteesta anij.fi

Visual Artist ja Graphic Designer Äni Jaatinen livepiirsi tilaisuutta Surface Studiolla. Änin töitä löytyy osoitteesta anij.fi



Corellian Juha Laamanen oli esittelemässä osastollaan Surfacen Studio mallia. Koneella pääsi kokeilemaan miten Lightroom ja Photoshop toimii kosketusnäytön, kynän ja kiekon avulla. Corellian blogista voi lukea Juha Laamasen ajatuskset tapahtumasta ja Surfacesta.

Microsoft Surface Studio ja kiekko. Kuten kuvasta näkyy Studiossa toimii Lightroomin mobiiliversio. Se on tarkoitettu nimenomaan kosketusnäytöllä käytettäväksi, joten on aika luontevaa, että se toimii Surface Studiossakin. Kuvattu Corellian osastolla. 

Microsoft Surface Studio ja kiekko. Kuten kuvasta näkyy Studiossa toimii Lightroomin mobiiliversio. Se on tarkoitettu nimenomaan kosketusnäytöllä käytettäväksi, joten on aika luontevaa, että se toimii Surface Studiossakin. Kuvattu Corellian osastolla. 

Kuten aiemmin totesin kiekosta ei vielä ollut kauheasti apua. Brush-työkalun käyttö oli miellyttävää ja kynän tuntuma oli todella hyvä. Se tuntuma oli jopa (ehkä) parempi kuin iPad Prossa kätevä Applen kynä, jota tällä hetkellä itse käytän aika paljon kuvankäsittelyssä. Siinä mielessä Surface Studio kiinnostaa kovasti. Intoa tietysti vähentää siirtyminen järjestelmästä toiseen. Se aiheuttaa aina pientä kitka työnkulussa, mutta kaikki on toki opittavissa. Toinen hidastava tekijä on hinta. Studio ei ole mikään halpa kone. Studion hinta on sellaisella kokoonpanolla, jolla sekä video- että valokuvatuotanto sujuu jouhevasti, ainakin 5000€. Toisaalta saman cverran joutuu joka tapauksessa sijoittamaan, jos haluaa riittävän tehokkaan koneen. Kalleus on myös suhteellista. 

Olen sitä mieltä, että Microsoft on ihan oikeasti haastamassa Applea luovan alan tietokoneena. Paljon tietysti riippuu siitä mitä Apple tulevaisuudessa tuo uusimpiin malleihinsa. Kosketusnäyttöinen iMac voisi olla vastaus.        

Comment

Olympukselta uutta! TG-5

5 Comments

Olympukselta uutta! TG-5

Olympus julkaisi eilen uuden kameran Tough-sarjaansa, TG-5:sen. Stylus Tough-sarja on Olympuksen kovaa käsittelyä kestävä pokkarisarja. Minusta ne voi luokitella actionkameroiksi. Muita samaan sarjaan kuuluvia on mm. actionvideokuvaukseen tarkoitettu TG-Tracker. Pääsin kokeilemaan TG-5:sta ennakkoon viime viikolla.

Edeltäjäänsä TG-4:seen verrattuna ulkonäköön on tullut hyvin vähän muutoksia. TG-5 on aavistuksen paksumpi ja ote kahva on selkeästi muotoiltu paremmaksi. Zoomausta säädetään nyt laukaisimen edessä olevalla vivulla. Laukaisinnapin vieressä on uutena säätökiekko, jolla voi säätää valotusta. Vasemmalle puolelle kameran yläosaan on myös tullut on-off kytkin log-tietojen tallennusta varten. TG-5 tallentaa log-tiedostoon GPS-tietojen lisäksi, myös lämpötilan, ilmanpaineen ja siinä on kompassi. Nämä log-tiedot voidaan siirtää kamerasta Ol.Track-sovelluksella.

Vasemmalla TG-5 ja oikealla TG-4

Vasemmalla TG-5 ja oikealla TG-4

Itselläni on ollut TG-4 käytössä. Uudessa TG-5:ssa on muutamia ominaisuuksia, jotka minua kiinnostavat. TG-5:nen tuntuu ensinnäkin paremmalta kädessä ja näin parantaa kuvaustuntumaa. Peukalolle suhteellisen hyvällä paikalla oleva säätökiekko helpottaa valotuksen korjailua. En tosin löytänyt valikoista mahdollisuutta ohjelmoida siihen valotuksen korjailua. Se kyllä esim. A-asetusta eli aukon esivalintaa käytettäessä onnistuu, jos ensin painaa valotuksen korjailun painiketta. Sen jälkeen säätökiekolla voi korjata valotusta. Onneksi sen voi tehdä, mutta hiukan hankalaa se on. Toivottavasti firmware-päivitysessä tulee mahdollisuus ohjelmoida säätökiekkoon haluamansa toiminnon. Olen niin tottunut Olympuksen OM-D kameroiden räätälöitävyyteen, että sitä kaipaa myös TG-5:seen.

Valikon rakenne on myös ja se on samanlainen kuin OM-D-malleissa. Ilokseni myös huomasin, että TG-5:sessa voi asettaa yli- ja alivalotuksen huomiovärit. Se on todella mahtava ominaisuus. LCD-näytössä näkyy alivalottuneet kohdat sinisellä ja ylivalottuneet punaisella. Valotuksen korjailulla voi sitten tarvittaessa säätää kohdalleen. Valotus on joka kerta juuri sellainen kuin haluan. Tuosta ominaisuudesta tein lyhyen videon.

TG-5:een on lisätty ProCapture-toiminto, jossa laukaisimen puoliväliin painaminen aloittaa kuvien bufferoinnin. Kun laukaisimen painaa loppuun asti x-määrä kuvia ennen varsinaista kuvanottohetkeä tallentuu. Sillä saa varsin näppärästi kuvattua nopeat tilanteet ja laukaisuhetkestä ei voi myöhästyä. Alla otettu sarja kuvia juuri tuota ProCapturea hyödyntäen.

ProCapturella kuvattu lokin lentoonlähtö.

ProCapturella kuvattu lokin lentoonlähtö.

Kuvanlaadun kannalta on hyvä, että TG-5:sella voi kuvata myös raw-kuvia. Niitä en ole vielä päässyt muokkaamaan, koska raw-kuvien tukea ei Adobelta vielä löydy. Olen kuvannut kaikki kuvat sekä raakana, että jpg:nä. Voin siis testailla raw-kuvan laatua, kun tuki sille tulee. Toinen mielenkiintoinen ratkaisu kuvanlaadun parantamiseen on pudottaa megapikselit 16:sta 12:sta. Myös prosessori on vaihtunut. TG-5:sessa on sama prosessori kuin E-M1 MKII:sessa. Tehoa siis riittää.

TG-4:ssa pidin sen hyvistä macrokuvausominaisuuksista. Niitäkin on TG-5:ssa parannettu. Lähintarkennus on edelleen 1cm, mutta focus stackingiä on parannettu. Lisävarusteen (LG-1) avulla voi kameran laittaa kiinni kuvattavaan pintaan. Kameran led-valo ohjautuu rengasvaloksi ja valaisee kohteen. 

LG-1 ohjaa led-valon rengasvalokis ja on erittäin kätevä macrokuvauksessa.

LG-1 ohjaa led-valon rengasvalokis ja on erittäin kätevä macrokuvauksessa.

Lähinnä vedenalaiskuvaamisen tarkoitettu salamavalon pehmennin FD-1 soveltuu myös macrokuvaukseen, kun zoom on tele-asennossa. 

Lähinnä vedenalaiskuvaamisen tarkoitettu salamavalon pehmennin FD-1 soveltuu myös macrokuvaukseen, kun zoom on tele-asennossa. 

TG-5 kuvaa 4K-videota ja fullHD:ssa nopein fps 120. Videota en itse ehtinyt kunnolla kokeilla, joten sen laadusta en osaa sanoa mitään. Speksit ovat ainakin oikeansuuntaiset.        

Blogaaja on Olympus Visionary ja katselee peiliin vain eteisessä.

 

5 Comments

Comment

Riittääkö peilittömässä virta?

Peilittömiä järjestelmäkameroita on kritisoitu akun kestosta. Luonnollisesti akku ja sen kesto on yksi merkittävä tekijä. Kaikki toiminnot, siis myös molemmat etsimet EVF ja takanäyttö, vaativat sähköä toimiakseen. Se luonnollisesti kuluttaa virtaa.

Kuvasin eilen eräässä tilaisuudessa hiukan reilut neljä tuntia. Aloitin kuvaamisen Olympuksen OM-D E-M1 MKII:sellani täydellä akulla, luonnollisesti. Akku piti vaihtaa, kun kuvia oli otettu 721. Kuvasin kokoajan aukon esivalinnalla ja tallensin kuvat kahdelle kortille. Toiselle kortille meni raakakuvat ja toiselle medium kokoinen jpg. Tilaisuuden aikana en kovin paljon katsellut kuvia takanäytöstä. Sen kautta kyllä kuvasin jonkin verran, kun piti kuvata ylä- tai alaviistosta. Kuvia en siitä juurikaan katsellut paitsi, kun piti valita jpg-kuvista sopivimmat lähetettäväksi samantien asiakkaalle twiittejä varten. Lähetin kuvia yhteensä 13. Yhtä monta kertaa siis kamera oli wifi-yhteydessä kännykkääni. Sekin vie virtaa.

Minusta akun kesto on riittävä, mutta luonnollisesti akkuja tulee olla useampi kaiken varalta.     

Comment